14.4.14. On meidän hääpäivä (tosin ei virallinen kuten käy kohta ilmi), jota kumpikaan ei ole kertaakaan muistanut vaikka se ollaan käsi kädessä ohitettu jo VIISI kertaa! Jokohan vuosi 2020 olisi käänteentekevä ja meistä jompikumpi yllättäisi?
haiden jarjestaminen
Kuva: Hanna Erikson
Häät numero yksi
Mieheni tuttu oli tuohon maailman aikaan melkein valmis juristi ja kysyimme häneltä, tohtisiko tämä vihkiä meidät ja hoitaa siihen liittyvät viralliset dokumentit kuntoon. Mies suostui ja pyysi silloisen kurssin mukaan 90 euroa palveluksistaan, johon kuului ulkolaisen vaimokkeen esteettömyystodistuksen laatiminen.
14.4. Herran vuonna 2014 menimme ensimmäistä kertaa naimisiin Ometepe-saarella, Nicaragua-järven hiekkarannalla Santo Domingossa. Sulho lainasi puvun asianajajaltamme, joka meidät asiaankuuluvin seremonioin vihki. Hän oli herttaisesti käsin kirjoittanut paperille tilaisuudessa lausuttavat fraasit, jotka tärisevin käsin luki ääneen. Morsmaikulle löytyi kolttu lainaan naapurin tytöiltä. Kimpun teki anoppi poikansa ravintolan istutuksista.

haat
Siviilihäät rannalla Ometepe-saarella


Hääjuhlassa paikalla oli miehen vanhemmat, paikallinen pastori ja muutamia sisaruksia perheineen. Sisaruksia on oikeasti NOIN 15 mutta läheskään kaikki eivät olleet paikalla saati tienneet koko naima-asiasta. Morsiamen isälle lähti hääaamuna viesti: “Minä menen tänään naimisiin, t. Emmi.” Olin kyllä lähettänyt varoittelevan postikortin jo kuukausia aiemmin mutta Posti-Kusti eksyi matkalla Suomeen.

Tahtomisien ja sulhasen veljen coyol-hedelmistä tehtyjen sormuksien pujotusten jälkeen on tapana, että sulho antaa uudelle vaimolleen setelin tai vertauskuvallisesti puun lehden merkiksi siitä, että kaikki rahat ja varat ovat tästä lähtien yhteisiä ja mies pitää huolen perheen toimeentulosta. Tässä lienee syy siihen, miksi vain aniharvat ometepeläiset pariskunnat avioituvat! Hääseremonian jälkeen sulhasen toisen veljen ravintolassa juotiin tuoreet hedelmä-smoothiet. Häälahjaksi minä vastanainut vaimo sain tuoreen aviomieheni siskolta sandaalit ja mieheni sai suihkusaippuan. Vihkitodistuksen piti valmistuman jälkikäteen.
Mitä tykkäät blogisivustostani? Sen toteuttivat huipputyypit Räikee Oy:ltä, lue lisää täältä.
haat budjetti
Lehtiseteli tuoreelle vaimolle

haat kaaso

Coyol-minikookossormukset

Yllä olevassa kuvassa näkyvät “minikookossormukset”  taiteili ihana lankomieheni Necho, paikallinen käsityötaiteilija. Hän on tehnyt myös lehtisetelikuvassa korvissani killuvat korvikset, ne olivat häälahja minulle. Necho solmii myös makrameetekniikalla koruja ja opetti minutkin aikoinaan solmeilun saloihin. Jos tunnet sormiesi syyhyävän päästä kokeilemaan makramee-solmeilua, löydät täältä helpon ja ilmaisen seinäamppeliohjeen.
Häät numero kaksi
Toukokuun 13. päivänä (morsiamen äidin syntymäpäivänä) samaisena vuonna vietimme saarella vielä kirkkohäät, jossa paikallinen pastori siunasi avioliittomme. Normaalisti ennen siunausta olisi esitettävä virallinen vihkitodistus mutta pastori teki tässä kohtaa poikkeuksen, koska oli itse ollut todistamassa vihkitilaisuuttamme rannalla. Se, missä hän ei suostunut tekemään poikkeusta, oli meidän coyol-sormukset. Pastorin mielestä vihkisormuksiksi eivät sovi muut kuin kultaiset rinkulat ja  hänen mukaansa meidän olisi pitänyt lainata sormukset siunaamistilaisuutta varten. Kipakka ja coyol-sormuksiin mieltynyt suomalaismorsmaikku ei papin ehdotukseen suostunut, joten sormusten pujotusosuus päätettiin tylysti jättää kokonaan pois.
avioliitto
Anoppi keittää riisiä häitä varten
Toinen pieni kädenvääntö pastorin kanssa syntyi tilaisuuden kukista. Minä halusin koristella kirkon luonnonkukilla, joita trooppinen Ometepe-saari on pullollaan kun taas pastori vaati meitä ostamaan muovikukkia! Latinoiden muovi-ihannoinnista kerron omassa postauksessa myöhemmin. Onneksi paikalle oli saapunut Ecuadorin lähetti Hanna, joka kävi pastorin kanssa pitkän keskustelun kukista, jotka Hannan viisaiden sanojen mukaan ovat yhtä lailla Jumalan luomia ja osa luomakuntaa. Lopulta saimme kerätä kukat tilaisuuteen matkalla kirkkoon.

halvat haat
María valmistelee mehua hääjuhlaan
kirkkohaat
Kirkko, jossa hääjuhla järjestettiin Jumalanpalveluksen yhteydessä
haakoristelu
Kukkien keräystä kirkkoon

Näissä toisissa häissä tarjosimme juhlaväelle ruokaa ja tuoremehua, jotka valmistivat sulhasen siskot ja mamá. Häälahjaksi saimme pastorilta 200 cordobaa eli noin 6 euroa. Ihan noin vain omasta uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta kysyin, eikö paikalliseen kulttuuriin kuulu antaa hääparille häälahjoja ja sain vastaukseksi, että kyllä kuuluu mutta saadakseen lahjoja on lähetettävä vieraille paperinen kutsu juhlaan. Hupsis, jäi kyllä kutsut tekemättä. Perinteisesti lahjat ovat saippuaa, suihkushampoota, deodoranttia, t-paita tai sandaalit.

haamusiikki
Kaasojen ja bestmanien kunniakuja kirkkoon saapuvalle hääparille
haapappi
Polvistuminen kovalle kivilattialle
vihkivala
Itsepäinen iltatähti ei antanut lupaa pussailla ennen yllätysnumeroa:
yksi juhlan lapsista kiikutti morsiamen pyynnöstä kielletyt
coyol-sormukset estradille, jotka pujotettiin nimettömiin
morsian
Ja sitten oli lupa suudella morsianta
haakuva
Kuva: Hanna Erikson

Lähtöpäivä Suomeen lähestyi, kahdet hääjuhlat oli jo pidetty eikä vihkitodistusta alkanut kuulua. Asianajaja oli kyllä muistanut käydä pyytämässä 60 euroa kottia. Viimein kävi ilmi, ettei vihkitodistusta ole tulossa ollenkaan. Olen yleensä rauhaa rakastava, mukautuvainen ja kiltti suomalaistyttö mutta rahan vedättäminen saa sappeni kiehumaan. Olen syntynyt kultalusikan sijaan muovilusikka suussa (minkähän valaan ruokatorvessa sekin lusikka nyt nököttää) ja olen itara kuin iilimato, joten sekä asianajaja että koko saari sai tuta ennen lähtöämme!

Häät numero kolme ja neljä

Suomeen saavuimme kesällä 2014 naimattomana avioparina, joten aloitimme naimakaupat uudelleen alusta. Nicaraguan suurlähetystöstä tilasimme miehelle esteettömyystodistuksen, jonka saavuttua syyskuussa painelimme naapurikylän maistraattiin. Valittiin perjantaipäivä, jolloin suomenkielen kurssi loppui normaalia aiemmin, eikä sulhaselle tullut paljoa poissaoloa – ei tarvinnut alkaa TE-keskukselle selittelemään. Maistraatin viereisessä rakennuksessa sattui olemaan kivasti lounasravintola, jossa piipahdimme hääaterialle. Marraskuussa suomalainen pappi siunasi kirkossa avioliittomme morsiamen perheen, suvun ja ystävien läsnäollessa.

Hmm. Jos joskus elämässä sukset menevät niin pahasti ristiin, että sauvatkin katkeavat ja eteen tulee avioero – onkohan meidän allekirjoitettava avioeropaperit neljästi? 😉

Päivän espanjan oppi: hääjuhlassa lausuttava ‘Tahdon’ sanotaan espanjaksi ‘Si, quiero.’

Olisi ihastuttavaa saada sinut mukaan some-yhteisööni! Pääset kurkistamaan monikulttuurisen perheemme arkeen ja pysyt kärryillä uusimmista tarinoista, ekohippivinkeistä ja makrameeohjeista. Someyhteisön kesken arvotaan trendikkäät käsintehdyt makramee-korvikset/koru joka kuukausi! (Katso mallisto täältä) Ollaan yhdessä enemmän, tulethan mukaan? Klikkaa näitä:

Facebook: https://www.facebook.com/intiaaniprinsessa

Instagram: https://www.instagram.com/intiaaniprinsessa.fi/?hl=fi

Juhlahumuisin terkuin Emmi La Lemmetty